Aika rintojen pienennysleikkaukseen oli kaksi viikkoa
sitten. Aika leikkaukseen tuli n. kuukausi leikkausjonoon pääsystä, eli se oli nopeaa
toimintaa.
Kun tein päätöksen lähteä leikkaukseen, päätökseni ei
horjunut kertaakaan ennen leikkauksen aattoa. Yö ennen leikkausta meni
valvoessa ja miettiessä uutta ulkomuotoa, rintojen kokoa ja niiden tulevaa
ulkonäköä.
Leikkausaamu alkoi saapumisella sairaalaan klo.7. Sairaalassa
ensimmäisenä vaihdettiin omat vaatteet sairaalan vaatteisiin ja otettiin
esilääkitys. Seuraavaksi leikkaava kirurgi kävi vielä kertaalleen mittaamassa
rinnat ja tekemässä merkinnät leikkausta varten. Tämän jälkeen n.klo.8 minut
haettiin leikkaussaliin, jossa laitettiin kanyyli ja hengiteltiin
nukutuskaasuja. Leikkaus kesti n. 2h. Leikkauksessa minusta poistettiin n.1
kilon verran rintaa.
Ohessa kuva jossa näkyy piirrettynä osviittaa siitä kuinka
leikkaus tehtiin ja missä haavat sijaitsevat.
Seuraavan kerran heräilin heräämöstä ystävällisen kuuloisen
hoitajan huhuiluun. Heräämössä heräilin ja keräilin voimia muutaman tunnin ajan
kunnes minut siirrettiin kirurgian vuodeosastolle. Leikkauspäivä ei ollut
kivulias, mutta olo oli hirveä johtuen nukutusaineista ja vahvoista
kipulääkkeistä. Pääsin sängystä ylös vasta yöllä yöhoitajan pakotettua minut
vessaan. Sen kävelyreissun jälkeen virkistyinkin huomattavasti ja uskalsin
käydä ilman hoitajaa wc:ssä. Seuraavana aamuna, heti aamupalan jälkeen kirurgi
kävi katsomassa minua, kirjoittamassa sairaslomatodistuksen ja pääsin kotiin.
En ole ollut kovinkaan kivulias leikkauksen jälkeen. Olen
ollut suorastaan yllättynyt siitä kuinka vähän kipuja on ollut ja että ne
vähätkin ovat pysyneet poissa ihan mietojen särkylääkkeiden avulla.
Enemmän ”kipua”
on aiheuttanut henkinen toipuminen leikkauksesta, identiteettikriisi, muuttunut
ulkomuoto. Aluksi tuntui, ettei mulle jäänyt leikkauksesta mitään jäljelle, ettei
mulla ole enää rintoja ollenkaan.
Vanhat valokuvat itsestäni alkoivat ahdistamaan
ja poistinkin lähes kaikki sosiaalisesta mediasta. Pois itseni silmistä, pois
muiden silmistä. Osassa vanhoissa vaatteissa rintojen kohdalle jäi vaan tyhjä
pussi ja sain hyvän syyn tehdä inventaariota vaatekaappiini.
Mutta nyt, kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen, alan olla
sinut itseni kanssa.
Vatsa tosin näyttää ja tuntuu isommalta, kun se ei enää
jää piiloon rintojen alle, mutta siitäkin on mahdollista päästä eroon
ruokavalion ja jumpan avulla. Odotan jo innolla hetkeä kun voin lähteä taas
kokeilemaan juoksemista ja kuntosalia, mutta nyt on toipumisen aika.
Suurimpana
apuna sinuiksi tulemisessa on ollut ystävien kannustavat kommentit ja hyväksyntä.
Itsensä hyväksyntää on myös auttanut ostoksilla käynti,ilokseni olen saanut huomata etten olekaan kokoa L vaan jopa S koon paidat mahtuvat päälle ja istuvat hyvin.
Lisäksi olen iloinen kauppojen rintaliivivalikoimista, joita pääsen toivottavasti pian ostelemaan.Tällä hetkellä minun pitää vielä käyttää yötä päivää urheiluliivejä tukemassa paranevaa rintakudosta.
Mikäli jollain on jotain kysyttävää leikkauksesta,toipumisesta tms. niin vastaan asiallisiin kysymyksiin mielelläni.
